Lentiskerhon urheilijat luottavat Verkatehtaan ravintolaan
Julkaistu 12.6.2023
Kuvat Tomi Vesaharju, Juha Leskinen ja Ari Hyvönen
Ravintola Verkatehtaan lounas on hurmannut Lentiskerhon Pipsan ja Tuulin.
Heippa kaikki Verkatehtaan seuraajat! Täällä ruudun takana kirjoittelevat Pipsa Roivainen ja Tuuli Tuominen. Viime kauden ensimmäisellä treeniviikolla kävimme yhdessä lounaalla Verkatehtaalla. Ihastuimme ensisilmäyksellä koko rakennuksen miljööhön ja ystävälliseen ilmapiiriin. Runsas lounasbuffet koostui lämpimän ruuan lisäksi värikkäistä salaateista ja maagisesta keitosta, joka valloitti molempien sydämet ja makuhermot.
Me olemme Hämeenlinnan lentopallokerhon kaksi urheilevaa neitokaista, jotka tykkäävät ryömiä polvet ja kyynärpäät ruvella pallon perässä. Viime kaudella onnistuimme kairaamaan joukkueellemme Suomen Cupin mestaruuden sekä SM-hopean haasteellisen syyskauden jälkeen. Ja tässä sitä ollaan, kuukauden huilin jälkeen jakamassa teille ajatuksiamme ja kokemuksiamme kuluneesta kaudesta ja yhteistyöstä Ravintola Verkatehtaan kanssa.
Istuskellessamme tuolloin kauden alussa ulkona lounaan äärellä, aloimme pohtia ääneen: ”Aattele nyt, miten siistii ois syödä tällasta ruokaa aina treenien ja pelienkin lomassa!?” Siitä hetkestä syttyi kipinä ja päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Laitoimme Lentiskerhon oranssia päälle ja lähdimme tiedustelemaan, voisikohan pieni unelmamme käydä toteen, ja niinhän se lopulta kävi.
Tuuli Tuominen ja Pipsa Roivainen saavat virtaa treeniin ja peleihin Verkatehtaan maukkaasta lounaasta. KUVA Tomi Vesaharju
Mutta ketä me oikein olemme? Pääsette ensimmäisenä tutustumaan Pipsaan, jolle viime kausi oli ensimmäinen Hämeenlinnassa.
”Mä oon 22-vuotias Savonlinnalaislähtöinen passari, joka on muuttanut lentopallon perässä paikkakunnalta toiselle viimeiset 7 vuotta. Tuuliin itseasiassa tutustuinkin Kuortaneella, jossa aloitin lukiopolkuni. Lentopallon puolestaan aloitin D-tyttönä Savonlinnan Ajossa, missä pelasinkin kaikki junnuvuoteni. Tällä hetkellä opiskelen luokanopettajaksi Tampereen Yliopistossa ja pelaan lentopalloa Hämeenlinnassa. Neljäs vuosi opiskelujen parissa starttaa ensi syksynä ja samalla starttaa myös kolmas
kauteni mestaruusliigassa.
”Ihan parasta Verkatehtaan lounaassa ja yhteistyössä on ehdottomasti ollut se lämmin leipä ja keitot sen lisäksi, että Maarten piristi päivää aina hymyllään!” KUVA Juha Leskinen
Kun minulta kysytään, mitä unelmia tai tavoitteita minulla on, niin monet niistä liittyvät myös muuhun elämään lentopallon ulkopuolella, mutta urheilusta ja lentopallosta haluan nauttia niin kauan, kuin se on mahdollista ja kehittyä sille tasolle, että voin olla joukkueelleni sellainen luottopelaaja, joka pystyy tilanteessa kuin tilanteessa omalla luonteellaan ja tekemisellään kantamaan joukkuetta kohti sen yhteisiä tavoitteita.”
Tuulille viime kausi oli puolestaan kolmas peräkkäinen Hämeenlinnassa, ja kaupunki alkaakin tuntua jo kodilta.
“Mä tutustuin lentopalloon aikoinaan pikkutyttönä isäni ja isosisarusteni kautta. Kotona Pornaisissa pystytettiin verkko pihalle ja eiku pelaamaan. Rakkaus lajiin syntyi nopeasti ja äkkiä olinkin oman isäni valmennuksessa matkalla kohti unelmia. Nyt 22 -vuotiaana on hienoa muistella, mitä kaikkea on tullutkaan koettua. Lukuisia onnistumisia ja saavutuksia, mutta myös pettymyksiä ja itkuisia iltoja sekä niin paljon kaikkea muutakin. Ehkä tärkeimpänä laji on tuonut elämääni elinikäisiä ystäviä ja
opettanut monia tärkeitä taitoja esimerkiksi muiden kunnioittamista ja epäonnistumisten sietämistä.
”Lentopallon lisäksi haaveilen myös opiskelupaikasta ja reissuista ympäri maailmaa.” KUVA Ari Hyvönen
Kasvattajaseurassani Järvenpään Blues Volleyssa viihdyin juniorivuoteni, joiden jälkeen sain mahdollisuuden lähteä lukioon Kuortaneen Valmennuskeskukseen. Ekat kosketukset liigakentillä oli Pihtiputaan LiigaPlokissa ja siitä siirryinkin yhtä kokemusta
rikkaampana Hämeenlinnan Lentopallokerhoon. Pelipaikkani on ollut yleispelaaja, mutta viime kaudella vaihdoin liberon tontille. Olen pienestä asti halunnut tietää, kuinka hyväksi pelaajaksi voinkaan kehittyä. Tahdon nähdä rajani ja selvittää, mihin asti kova työ ja usko omiin unelmiini riittää. Toivon, että pysyn terveenä ja saisin nauttia tästä urheilijan elämästä vielä pitkään.
Pelien ja treenien keskellä arki on välillä tosi hektistä ja fyysisesti sekä psyykkisesti kuormittavaa, minkä vuoksi lounasyhteistyö oli meille elintärkeä. Niin kuin Pipsa totesikin, parasta aina syömään mentäessä oli ilahduttavat keskustelut henkilökunnan kanssa. Verkatehtaalta lähdettiin jatkamaan päivää iloisin mielin ja vatsat täynnä.”
Lisää asiakastarinoita ja blogitekstejä
